Genovasta kajahtaa tiistai, Mar 28 2006 

Genovan arkkipiispa antaa papistolleen ajattelemisen aihetta uudessa kirjeessään vanhan messun mahdolliseen vapauttamiseen liittyen. Siinä on tyyliä, lukekaa itse. (Ehkä myöhemmin saan pääkohdat suomeksi… no nyt aamulla se oli tullut englanniksi, katso alla.)

Arkkipiispa Angelo Bagnasco on ehtinyt olla Genovassa vain lyhyesti, sillä hänen edeltäjänsä ja hyvä ystävänsä Tarcisio kard. Bertone siirtyi vasta vähän aikaa sitten kardinaalivaltiosihteeriksi, paavin kakkosmieheksi siis. 😉 Kaveriketju toimii.

Rorate käänsi ehkäpä tärkeimmän kohdan Bagnascon listasta näin (lihavointi minun):

9) two valid expressions of the same Catholic faith — that of Saint Pius V and that of Paul VI — cannot be presented as ”expressing opposite views” and, thus, as mutually irreconcilable;

Taas kysyn: miksi nyt pitäisi tehdä tämmöistä listaa, jos mitään ei olisi tapahtumassa?

UPDATE

Tässä se teksti englanniksi (kiitos TNLM):

Archdiocese of Genoa: on the Motu Proprio

[This document comes from the Archdiocese of Genoa. Thanks to a reader who pointed it out.]

Clarifications regarding an eventual promulgation of a ”Motu proprio” to ease the application of the indult on the use of the Missal called of Saint Pius V

November 27, 2006

1) the Pope, due to his supreme authority, has the power to put in practice universally valid and binding juridical and pastoral acts

2) The legitimate and fruitful celebration of the Eucharist requires full ecclesial communion, of which ultimately the Supreme Pontiff is the guarantor, who personally received from the Lord Jesus Christ the mission to confirm the brothers in the faith (cfr. Lk. 22, 32; Mt 16, 17-19; Jn 21,15-18); therefore it is indeed the Bishop of Rome who presides, with great mercy and joy, universal charity, never ceasing to seek the unity of those who believe in Christ.

3) The Second Vatican Council did not abolish the Mass of St. Pius V nor asked it to be abolished; rather the Council asked the reform of the order as it clearly appears from reading the Constitution on Sacred Liturgy, chapter III, numbers 50-58 (cfr. EV 1/86-106);

4) The amplification of the indult regarding the so called liturgy of St. Pius V, is not equivalent in any way to rejecting the Second Vatican Council or the Magisterium of Popes John XXIII and Paul VI.

5) Pope Paul VI himself – who in 1970 promulgated the Roman Missal, according to the indications of the Second Vatican Council -, personally conceded to Padre Pio of Pietrelcina the Indult to continue to celebrate, publicly as well, Holy Mass according to the rite of St. Pius V, although since Lent 1965 the liturgical reform had been under way.

6) Pope John Paul II had already offered, on October 3, 1984, with the ”Quattuor abhinc annos” Congregation of Divine Worship Letter (cfr. EV 9/1034-1035) the possibility to Diocesan Bishops of utilizing an Indult, by which Holy Mass could be celebrated using the Roman Missal according to the 1962 edition, promulgated by Pope John XXIII. Moreover the same Pontiff, with the Motu Proprio: Ecclesia Dei adflicta, (July 2 1988, cfr. EV 11/1197-1205), established,among other things, by force of his apostolic authority: ”respect must everywhere be shown for the feelings of all those who are attached to the Latin liturgical tradition, by a wide and generous application of the directives already issued some time ago by the Apostolic See, for the use of the Roman Missal according to the typical edition of 1962”

7) In the Church since the IV century, different liturgies or rites are in force that, although answering different traditions and sensibilities, express the same Catholic faith; such variety is a tangible sign of the Catholic Church’s vitality.

8) the Council of Trent did not will to unify with an act of authority the rites then existing in the Latin Church; in fact, based on the principle established by the same St. Pius V – who, at the request of the Council, acted the reform -, the churches and religious orders which had for at least two centuries their own rite of venerable tradition, could keep it. As years passed by, as a matter of fact, the Roman Rite affirmed itself, though not in an exclusive way; the case of the Ambrosian rite is an example of that, spread through some valleys of the Ticino (called ”Ambrosian Valleys”) and the entire Archdiocese of Milan, though, even there, with exceptions: Monza, Trezzo, Treviglio;

9) two valid expressions of the same Catholic faith — that of St. Pius V and that of Paul VI — cannot be presented as ”expressing opposite views” and, thus, as mutually irreconcilable;

10) In liturgical ambit, the decisions and deeds of Popes – namely John XXIII, Paul VI, John Paul II, and Benedict XVI – and of Councils – Tridentine and Vatican II – cannot be presented in a conflictual way and, even less, as alternative to one another.

Sanctus ja Benedictus erillään sunnuntai, Mar 26 2006 

Kaikki tunnemme messumme. Kuoro ja kansa laulavat vuorolauluna Sanctuksen, ja — niin ajattelemme — Sanctuksen jälkiosana tulee Benedictus.

Väärin. Vanhastaan kyseessä on ollut kaksi erillistä osaa. Sanctus laulettiin ennen kaanonia ja Benedictus vasta konsekraation jälkeen. Kas kun pitkän lauletun Sanctuksen aikana pappi ehti kaanonin lukemisessa jo pitkälle…

19. päivä eli viikko sitten sunnuntaina Wienin arkkipiispa Christoph kard. Schönborn OP (domikaani siis) vietti messun Pietarinkirkossa. Messun musiikki oli Mozartin messu ja siinäpä toimittiin Sanctuksen ja Benedictuksen suhteen niin kuin aikoina entisinä. Huh.

Lisää tietoa tarjoaa Sandro Magister blogissaan. Hän viittaa siinä myös Ratzingerin kirjaan ”Singt ein neues Lied…”, jossa nykyinen pontifex puolustaa tuota käytäntöä.

Nyt kysyn: voiko tämä kaikki viitata siihen, että liturgiaan olisi todella tulossa jotakin konkreettista ”edistymistä”, vai onko kaikki vain pelkkää historiallista muistelemista? Itse olisin taipuvainen, optimistisesti, ajattelemaan, että pyhä isä on sen verran valveutunut ja viisas, ettei tämmöisiä juttuja vedetä hatusta vain jonkin kauniin vanhan muistikuvan virkistämiseksi vaan todellakin jonkin olennaisen asian tai muutoksen edistämiseksi tai aikaansaamiseksi. Niin luulen, uskon, toivon tai jotakin sinnepäin.

Versus Deum lauantai, Mar 25 2006 

Näyttää jännältä. Vanhan messun indultti näyttää jääneen blogeissa sivuosaan, kun paavin päätöksiä odotellaan. Minusta voi silti olla luottavainen. Sen sijaan ohjaisin mielenkiintoa tänne tai tänne. Jälkimmäinen sanoo näin:

The Byzantine Divine Liturgy, like that of all the Eastern Churches, is celebrated facing East.  The priest and all the faithful look to the East, whence Christ will come again in glory.  The priest intercedes before the Lord for his people; he walks at the head of the people towards the encounter with the Lord.  At different moments the priest turns to the people: for the proclamation of the Gospel, for the dialogue preceding the anaphora, for the communion with the holy gifts, and for all the blessings.  These symbolize moments in which the Lord himself comes forth to meet his people.

Näin Pyhän istuimen toimisto paavillisia liturgioita varten kuvaa paavin tulevan Turkin matkan ”liturgisia kummajaisia” 😉 Kysymys kuuluu tietysti, eikö tämä ”facing east” pitäisi olla kaikkia pyhiä liturgioita yhdistävä tekijä?

Tosiasiassahan V2:n päätöksissä ei puhuta mitään siitä, että messua pitäisi viettää alttarin takaa kohti kansaa.

Pro multis = monille lauantai, Mar 18 2006 

ACCIPITE ET BIBITE EX EO OMNES: HIC EST ENIM CALIX SANGUINIS MEI NOVI ET ÆTERNI TESTAMENTI, QUI PRO VOBIS ET PRO MULTIS EFFUNDETUR IN REMISSIONEM PECCATORUM. HOC FACITE IN MEAM COMMEMORATIONEM.

Suomeksi: OTTAKAA JA JUOKAA TÄSTÄ KAIKKI: TÄMÄ ON MINUN VERENI MALJA, UUDEN JA IKUISEN LIITON VERI, JOKA TEIDÄN JA MONIEN EDESTÄ VUODATETAAN SYNTIEN ANTEEKSI ANTAMISEKSI. TEHKÄÄ TÄMÄ MINUN MUISTOKSENI.

Englanniksi nyt:  Take this all of you and drink from it: this is the cup of my blood, the blood of the new and everlasting covenant. It will be shed for you and for all so that sins may be forgiven. Do this in memory of me.

Italiaksi: PRENDETE E BEVETENE TUTTI:

QUESTO É IL CALICE DEL MIO SANGUE

PER LA NUOVA ED ETERNA ALLEANZA,

VERSATO PER VOI E PER TUTTI

IN REMISSIONE DEI PECCATI.

FATE QUESTO IN MEMORIA DI ME.

 

Nyt WDTPS ensin ja Whispers tänään vahvistavat, että muutos olisi tulossa. Pyhän isän kerrotaan vaatineen, että pro multis pitää kääntää kaikissa kielissä ”monille” eikä ”kaikille”. Saa nähdä koska huhuista tulee fakta…

mikä traditio? perjantai, Mar 17 2006 

Tänään The New Lit. M. sisälsi hauskan tekstinpätkän. Amerikassa kaikki on toisin 😉

The Gregorian Schola, which sings the music for the Gregorian chant Mass in the Jesuit House Chapel, provides a refreshing break from the traditional Catholic Mass. The chant Mass, as its name suggests, is a sung Mass. The Gregorian Schola sings the propers of the day… (lihavointi minun)

Nyt herää kysymys, kuinka tyypillistä tällainen ajattelu nykyään jo onkaan. Kuinka laajasti ollaan sitä mieltä, että kitarat ja kansanlaulut ovat sitä perinteistä katolista messumusiikkia ja gregorianiikka harvinaista, virkistävää vaihtelua?

Uskaltaisin jopa väittää, että jos tilanne on päässyt sellaiseksi, on todellakin korkea aika tehdä jotakin, ja, heh, siksihän me olemme olemassa…

Selibaati on ja pysyy torstai, Mar 16 2006 

tänään Roomassa kokoontuneet kuurian johtajat keskustelivat tietojen mukaan paavin kanssa lähinnä vain pappeudestaan luopuneiden ja avioituneiden pappien toiveista palata takaisin pappeuteen ja yleisemmin selibaatista. Rooman kanta tuli selväksi, ja se ilahduttaa meitä varmasti: Selibaatti on ja pysyy voimassa lännen kirkon papistossa. Keskustelussa oli tänään painotettu myös kunnollisen inhimillisen ja kristillisen kasvatuksen tärkeyttä:

”The value of the choice of priestly celibacy according to the Catholic tradition was reaffirmed, and the need for solid human and Christian formation was underlined, both for seminarians and for those already ordained” (CNS).

No, ei tullut sen ihmeempää, ehkä (!), mutta täällä on mielenkiintoinen haastattelu uuden paavikirjan kirjoittajan kanssa…

Toki tärkeämpi asia on tänään torstai, Mar 16 2006 

rukoilla kuurian dikasterioiden (osastojen) johtajien ja paavin keskustelujen hyvän sujumisen ja riittävän yksimielisyyden puolesta. Jos keskustelua käydään indultista, siis vanhan messun viettämisen sääntelyn vähentämisestä tai peräti purkamisesta, niin kannattaa muistaa luottavaisesti, että pyhä isä on aina ollut hyvin kestävä tämän asian suhteen. Hän tekee varmasti niin kuin parhaaksi näkee. Kannattaa tietysti muistaa vielä sekin, että

Kristuksen sijaisena ja koko Kirkon paimenena Rooman piispalla on näet virkansa nojalla Kirkossa täysi, korkein ja yleinen valta, jota hän aina voi käyttää vapaasti. (LG, 22)

Yhdysvaltain piispat torstai, Mar 16 2006 

olivat koolla ja ottivat vihdoin kantaa moniin mielenkiintoisiin kysymyksiin, mm. avioliittoon ja ehkäisyyn, homoseksuaalisuuteen ja ennen kaikkea eukaristian vastaanottamiseen.

Linkki asiakirjoihin täällä.

Reformin reformi tiistai, Mar 14 2006 

Katolinen maailma kuhisee tällä hetkellä. Huhut kiertävät ja kiertävät. Ja monet uutiskanavatkin ehtivät jo kertoa, että torstain kuurian johdon tapaaminen keskittyisi vanhan messun vapauttamiseen. Ja kuitenkin jo eilen illalla Vatikaanin Sala Stampa ilmoitti, että ei: aiheena on Milingo ja yleinen pohdinta siitä, mitä tehdä papeille, jotka ovat luopuneet pappeudesta mennäkseen naimisiin… (eli miten se nyt menikään… ovatko he yhä pappeja?). Ei se mitään, se, minkä Sala Stampa sanoi, oli, että asialistalle EI OLE pantu muita aiheita (non sono previsti altri argumenti…). Siis ei ole vai on sittenkin. Ollako vai eikö olla, sanoisi joku.

Oli miten oli, ja keskustelivatpa kardinaalit pyhän isän kanssa torstaina myös liturgisista kysymyksistä tai eivät, on varmaa, että Benedictuksen pontifikaatin yksi painopistealue on liturgia. Ja paavin kannat ovat vuosien saatossa tulleet aika selviksi: hän on liturgisen tradition vankkumaton kannattaja ja liturgian orgaanisen kehityksen puolustaja. Näin hän sanoi kuuluisan saksalaisen liturgistin mons. Klaus Gamberin kirjan ”The Reform of the Roman Liturgy. Its Problems and Background” ranskankielisen laitoksen esipuheessa (minulla on kirja englanniksi, kuten näkyy):

J. A. Jungmann, one of the truly great liturgists of our century, defined the liturgy of his time, such as it could be understood in the light of historical research, as a ”liturgy which is the fruit of development” … What happened after the [Second Vatican] Council was something else entirely: in the place of liturgy as the fruit of development came fabricated liturgy. We abandoned the organic, living process of growth and development over centuries, and replaced it — as in a manufacturing process — with a fabrication, a banal on-the-spot product. (Joseph Cardinal Ratzinger, Preface to the French Edition — Klaus Gamber: The Reform of the Roman Liturgy. Its Problems and Background. Una Voce Press / The Foundation for Catholic Reform, 1993. Takakansi. ISBN 0-912141-05-0)

Ne meistä, jotka ovat suuressa maailmassa saaneet tutustua ”liturgian moninaisuuteen” tietävät, jos sen rehellisesti ja objektiivisesti itselleen ja muille myöntävät, mistä Ratzinger puhuu. Ne, joilla on katolinen sydän, joutuvat myöntämään, että hän puhuu totta. Liturgian henki kumpuaa jostakin kaukaa, sen alkuperä ei ole ihmisessä vaan Jumalassa, ja niinpä ei ole meidän tehtävämme muokata liturgiaa vaan osallistua siihen sellaisena kuin se on meille annettu, päästä osalliseksi jostakin suuresta tapahtumasta, joka ei ala meistä eikä pääty meihin. ”Osallisuus” ja ”osallistuminen” voidaan ymmärtää näinkin.

Ratzingerin ja muiden samanmielisten innoittamina eri puolilla maailmaa on syntynyt liturgisia liikkeitä, joiden tavoite on enemmän tai vähemmän yhteinen: sama, joka on tälläkin yhdistyksellä, liturgisen tradition tuntemuksen lisääminen sekä latinan, gregorianiikan ja polyfonian edistäminen liturgiassa. Monet näistä liikkeistä ovat ilmoittaneet tavoittelevansa ns. reformin reformia. ”Reformi” on tietysti V2:n jälkeinen liturgiauudistus (vuoden 1969 messu, ns. Novus Ordo) ja ”reformin reformilla tarkoitetaan tämän uudistuksen — niin, tosiasiassa — korjaamista.

Korjaamista se nimittäin on, mitä Vatikaanin liturgiakongregaatio on viimeiset vuodet tehnyt. Liturgian inkulturoiminen ja muovaaminen on riistäytynyt käsistä, ja kirkko on voinut vain kehottaa noudattamaan messukirjan (ja muita virallisia) liturgisia ohjeita. Papereita voidaan kuitenkin tulkita monella eri tavalla. Reformin reformi tarvitsee ehkä jotakin muutakin.

Mutta en usko enkä väitä, että kurinpalautus olisi mikään syy reformille. Syy on syvempi ja tärkeämpi. Liturgian on viestitettävä uskosta. Se on uskon ilmaus. Eikä katolinen usko kirkolliskokouksenkaan jälkeen mihinkään ole muuttunut; se sai luonnollisesti jonkin verran päivitettyjä ilmaisuja. Mutta jos liturgia on lepsua, voi se myös vaikuttaa siihen, että uskommekin alkaa lepsua, ja se taas on vakavampi asia. Ikävä kyllä tämä syy-yhteys on jo vanhastaan tunnettu lauseparina ”Lex orandi — lex credendi”. Siitä lisää joskus toiste.

Torstaina Vatikaanissa tiistai, Mar 14 2006 

keskustellaan ainakin ongelmasta nimeltä arkkipiispa Milingo ja sitten – hänen tekemisiinsä liittyen, voisi olettaa – naimisiin menneiden pappien vaatimuksista saada jatkaa pappeutensa harjoittamista. Tässä Vatikaanin tiedote (nämä ilmestyvät Vatikaanin sivulle päivittäin kello yhden jälkeen Suomen aikaa):

COMUNICATO DELLA SALA STAMPA DELLA SANTA SEDE

Nella serata di ieri, la Sala Stampa della Santa Sede ha diramato il seguente comunicato:

Il Santo Padre ha convocato per giovedì 16 novembre una riunione dei Capi Dicastero della Curia Romana per esaminare la situazione creatasi in seguito alla disobbedienza di Mons. Emmanuel Milingo e per compiere una riflessione sulle domande di dispensa dall’obbligo del celibato e sulle domande di riammissione al ministero sacerdotale presentate da parte di sacerdoti sposati nel corso degli anni più recenti. Non sono previsti altri argomenti all’ordine del giorno.

Seuraava sivu »