Kyllä tätä on odotettu, sanoisi moni.

Nyt olennaisiin asioihin. Tulevan yhdistyksen edustajat kävivät tänään piispan juttusilla. Yhdistys saa hiippakunnan hyväksynnän, kunhan se seuraa Vatikaani-kakkosen liturgista linjaa. Latinan käyttöä, gregorianiikkaa ja polyfoniaa piispa arvostaa. Uutta messua saa viettää sitoutuneena Kirkon traditioon. Vanha messu on tällä hetkellä yhdistyksen toiminnan ulkopuolella.

Täytyy olla realisti, vaikka varovaisuus ”taaksepäin” vähän harmittaakin. Näillä ehdoilla jotakin on heti tehtävissä. Voimme järjestää kauniita pyhiä liturgisia tapaamisia, kunhan seuraamme Novus Ordoa. Messua voi viettää versus Deum, musiikki ja laulu voi olla perinteistä, messupalvelun yksityiskohdat voivat pitkälti seurata traditioita, jotka ulottuvat paljon pitemmälle kuin vuoteen 1969.

Ja on tässä toinenkin hyvä puoli. Se, nimittäin, että on varsin todennäköistä, että paavimme Benedictus jo pian vapauttaisi vanhan messun viettämisen edellytyksiä. Voisi hyvin ajatella, että ym. seikkoja edistävä yhdistys olisi hyvä linkki myös vanhan messun järjestämisasioissa, jos ja kun sellaiset tulevat ajankohtaisiksi myös Suomessa — piispan luvalla, tietenkin. Toivotaan ainakin.

Hyvät ystävät, tämä blogi on avattu teitä varten. Kertokaa ajatuksianne ja uutisianne katolisen Kirkon pyhän liturgian tilasta ja näköaloista. Suomeksi tai englanniksi!