SSGM:n tarkoitus on edistää latinan, polyfonian ja gregorianiikan käyttöä liturgiassa. On ehkä hyvä valaista, mitä kirkon opetusvirka näistä asioista sanoo. Ensimmäisenä koostan tähän latinaan liittyviä päätöksiä Sacrosanctum Conciliumista, V2:n liturgiakonstituutiosta:

36. § 1 Latinan kielen käyttö säilytettäköön latinalaisen riituksen piirissä eräitä paikallisia erioikeuksia lukuun ottamatta.
§ 2 Koska kuitenkin sekä messussa että sakramenttien jaossa ja muissa liturgian osissa kansankielen käyttö usein saattaa olla sangen hyödyllistä kansalle, voidaan sen käyttöä laajentaa. Varsinkin lukukappaleissa ja kehotuksissa, joissakin rukouksissa ja lauluissa sitä voidaan käyttää niiden sääntöjen mukaisesti, jotka tästä asiasta seuraavissa luvuissa erikseen vahvistetaan.
§ 3 Käytetäänkö kansankieltä ja missä määrin, on näitä sääntöjä seuraten paikallisen kirkollisen auktoriteetin (joka on mainittu kohdassa 22 § 2) ratkaistava kuultuaan, mikäli se on tarpeen, naapurihiippakuntien piispoja, joiden alueilla puhutaan samaa kieltä. Määräykset on Apostolisen istuimen hyväksyttävä ja vahvistettava.
§ 4 Liturgiassa käytettävä latinalaisen tekstin käännös kansankieleen on yllä mainitun pätevän kirkollisen auktoriteetin hyväksyttävä.

54. Kansankielelle voidaan antaa sopiva osa messuissa, joihin kansa osallistuu, varsinkin lukukappaleissa, yhteisessä rukouksessa ja paikallisten olosuhteiden salliessa myös kansan vastauksissa tämän konstituution 36. kohdan mukaisesti.
Pidettäköön kuitenkin huolta siitä, että uskovat pystyvät myös latinaksi sanomaan ja laulamaan vastauksensa messun vakituisissa osissa.
Mikäli vielä laajempi kansankielen käyttö messussa osoittautuu hyödylliseksi, noudatettakoon tämän konstituution 40. kohdan mukaista menettelyä.

63. Koska sakramenttien ja sakramentaalien jakamisessa kansalle usein on sangen hyödyllistä sen oman kielen käyttäminen, sille annettakoon entistä enemmän sijaa seuraavia sääntöjä noudattaen:
a) Sakramenttien ja sakramentaalien jakamisessa voidaan kansankieltä käyttää kohdan 36 mukaisesti.
b) Rituale Romanumin uuden painoksen pohjalta pätevien kirkollisten auktoriteettien, jotka mainitaan tämän konstituution kohdassa 22 § 2, on valmisteltava paikallisia rituaaleja eri seutujen tarpeisiin ja myös kielen luonteen mukaisesti sovellettuina. Ne otettakoon käyttöön alueil­laan Apostolisen istuimen hyväksyttyä niihin liittyvät asiakirjat. Näiden rituaalien tai muiden riittikokoelmien valmistelussa älköön jätettäkö pois Rituale Romanumissa eri riittien edellä olevia pastoraalisia ohjeita, ei rubriikkeja eikä myöskään ohjeita, joilla on erityistä sosiaalista merkitystä.

76. Pappeuden sakramenttiin liittyvissä vihkimyksissä uudistettakoon sekä juhlamenot että tekstit. Piispan kehotukset ennen jokaista ordinaatiota tai vihkimystä voivat olla kansankielisiä.
Piispaa vihittäessä kaikkien läsnäolevien piispojen on lupa osallistua kätten päällepanoon.

78. Avioliittoon vihkiminen toimitettakoon tavallisesti messun aikana evankeliumin lukemisen ja saarnan jälkeen ennen ‘uskovien rukousta’. Rukous morsiamen puolesta täydennettynä muistuttamaan molempia puolisoita heidän yhtäläisistä velvollisuuksistaan uskollisuudessa toisiaan kohtaan voidaan lukea kansankielellä.
Jos kuitenkin avioliittoon vihkiminen tapahtuu ilman messua, luettakoon messun epistola ja evankeliumi toimituksen alussa ja annettakoon morsiusparille aina siunaus.

101. § l Latinalaisen riituksen vuosisatoja vanhan perinteen mukaisesti papiston jäsenten on hetkipalveluksessa säilytettävä latinan kieli. Ylemmillä kirkollisilla esimiehillä on kuitenkin valta myöntää kohdan 36 mukaisesti lupa kansankielisten käännösten käyttöön varsinkin tapauksissa, joissa latinan kieli muodostaa vakavan esteen papiston jäsenille hetkipalveluksen asianmukaiseen lausumiseen.
§ 2 Nunnille ja eri sääntökuntien jäsenille — sekä miehille, jotka eivät kuulu papistoon että naisille — voi asiassa päätösvallan omaava antaa luvan kansankielen käyttöön pyhän hetkipalveluksen lukemisessa myös, jos sitä vietetään kuorissa — edellyttäen, että käännös on hyväksytty.
§ 3 Mikäli hetkipalveluksen lukemiseen velvoitettu papiston jäsen lausuu sen uskovien ryhmän tai § 2:ssa mainittujen kanssa kansankielellä, hän täyttää hetkipalvelusvelvollisuutensa edellyttäen, että käännösten teksti on hyväksytty.