Wigratzbad 20.5.2007Lyhyt vierailu Wigratzbadissa on takana. Tässä kuva muistoksi.

Kirkko on kamala, mutta kyllä kaunis levitoitu messu senkin pyhittää😉

Tässä sunnuntain Hochamt 20.5.2007 (6. pääsiäissunnuntai) klo 7.55.

On hyvin vaikuttava kokemus nähdä niin monen tervehenkisen nuoren miehen olevan tässä mukana. Kirkolla on tulevaisuutta!

Vakavammin sanottuna, kävi taas ilmeiseksi, mikä erottaa vanhan ja uuden liturgian toisistaan, miten tahansa niitä sitten vietetäänkään: vanha liturgia kumpuaa kirkon ikiaikaisesta uskosta ja ilmentää sitä — se on uhri, jolle jokainen antaa kaikkensa, josta se kumpuaa ja johon se huipentuu; uudesta ei voi sanoa samaa, sillä se on ihmiskeskeinen ja siksi se jää.

Palaan taas tuttuun teemaan: messu ad orientem ja suurelta osin latinaksi auttaa lähentämään uutta vanhaan, mutta se ei yhäkään tee siitä samaa. Messun rakenne ei johdattele pyhyyteen samalla tavalla ja tietyt rukoukset, erityisesti offertorium ja vaihtoehtoiset eukaristiset rukoukset, eivät puhu samasta asiasta. Tässä täytyy sittenkin kysyä, ovatko vanhan messun rukoukset vialliset, ja jos ovat, niin onko kirkko ollut erheessä, sivuraiteella tms.  jo puolitoista tuhatta vuotta, vai olisiko niin, että uuden messun muodossa ja rukouksissa olisi vielä toivomisen varaa. On tietenkin ilmeistä, miten tähän vastaisin.