Loman keskeltä — 7. heinäkuuta keskiviikko, Kes 27 2007 

Nyt se on melko selvää. Kardinaalivaltiosihteeri Tarcisio Bertone on kuuleman mukaan paavin käskystä kutsunut Roomaan 30 piispaa eri puolilta maailmaa (luultavasti piispainkokousten puheenjohtajat) kertoakseen siitä, että motu proprio julkaistaan 7.7. kolmisivuisena dokumenttina ja sitä seuraa nelisivuinen selityskirje.

Minua ilahduttaa se, ettei kyseessä ollut enää keskustelutilaisuus, piispojen mielipiteen kartoitusta varten, vaan tilaisuus, jossa piispoille kerrottiin, mitä tämä nyt tarkoittaa ja miten nyt on toimittava.

Edelleen emme tiedä, mitä dokumentissa sanotaan, joten muuta emme vieläkään voi kuin odottaa lopullista Vatikaanin vahvistusta dokumentin tulolle ja tuota päivämäärää, jotta itse saisimme nähdä ja lukea, mitä paavin odotettu motu meille lopulta antaa.

Siihen asti vain … odotetaan ja lomaillaan lisää.

Oremus pro papa nostro Benedicto. Oremus pro episcopo nostro Iosepho.

Lisää ”tietoja” perjantai, Kes 15 2007 

Isä Z oli saanut kuulla, että:

Here are the main points in the piece, which I have in Italian below (with my emphases).

  • The document is ready and signed.
  • It is being translated.
  • It will be issued before the Pope’s summer break.
  • There is a long explanatory letter from the Pope, of a theological nature to the bishops of the world to help the MP’s reception.
  • There will be a press conference with Cardinals Arinze (CDWDS), Castrillon Hoyos (P.Comm. Ecclesia Dei) and Herranz (PC Leg. Texts – retired).
  • The delay resulted from strong opposition of bishops conferences.
  • A friend of the Pope, Msgr. Nicholas Bux (a well-known author I respect on traditional matters), says it is a matter of days.

TÄMÄ TARKOITTAA JOKA TAPAUKSESSA, ETTÄ:

  • kohta kaikki roomalaiskatoliset papit voivat viettää koska tahansa myös roomalaisen riituksen vanhaa muotoa;
  • jonkin kokoiset uskovien ryhmät (ehkä tällainen klausuuli todella tulee, ainakin siitä on puhuttu aikaisemmin) voivat pyytää – ja heidän tulee saada – säännöllinen (luulisin peräti viikoittainen vanha messu seurakunnissaan; ongelmaksi jää pappien kyky viettää ko. messu;
  • kun huomattavasti tiukemmin säännelty vanha messu tulee osaksi seurakuntien elämää, saattaa se ”suoristaa” ja muutenkin johtaa uuden messun kehitykseen, mikä on varmasti tarpeen.

Mitä voimme tehdä sille ongelmalle, että Suomessa ainakaan papisto ei osaa viettää vanhaa messua? Voimme tukea heitä: tarjoamalla materiaalia, jota on olemassa, tukea heitä sanoin ja kirjoituksin. Ehkä saamme maahan jonkun papin, edes käymään, joka osaisi itse opettaa meidän pappejamme.

Tänä vuonna – miten suu nyt pannaan? torstai, Kes 14 2007 

Vatikaanin lehdistöpäällikkö isä Lombardi SJ on vahvistanut, että

a) Motu proprio ilmestyy ja että

b) se tapahtuu tänä vuonna.

Kath.net raportoi näin:

… Vatikansprecher P. Federico Lombardi hat am Mittwoch in Wien im Gespräch mit KATH.NET bestätigt, dass das Motu proprio zur „Alten Messe“ durch Papst Benedikt auf jeden Fall kommen wird. Angesprochen auf die Frage des Termins meinte Lombardi, der genaue Zeitpunkt sei noch nicht bekannt; die Veröffentlichung sei jedoch für dieses Jahr zu erwarten. …

Fr. Z:lla on hyvä kuva tämän varalta… joitakin kun asia saattaa kauhistuttaa:

Jatkokeskustelua messusta, eukaristiasta ja muusta tiistai, Kes 12 2007 

Jussi-niminen kommentaattori on keskustellut kanssani uuden ja vanhan messun eroista vanhan Wigge-artikkelin yhteydessä täällä. Viimeisin kommentti oli tällainen:

Olen vasta aloittamassa liturgiaa, sen olemusta ja sen kehittymistä koskevaa luku-urakkaani. Viimeksi luin isä Aidan Nicholsin (OP) “Looking at the Liturgy: A Critical View of Its Contemporary Form”. Novus Ordon historillisia taustoista kiinnostuneiden tuo kirja kannattaa lukea. Sitten seuraavana on listalla sellaista peruskamaa kuin Paavali VI:n Roomalaisen messukirjan yleinen johdanto ja kalenteri (ilmestynyt Katolinen näkökulma -sarjassa siis suomeksi). Kirjasuosituksia otetaan edelleen ilolla vastaan.

Mutta kiteytit varmaan tuossa vastauksessasi lyhyesti jotain olennaista vanhan ja uuden eroista (subjektista objektiin). Kyse uuden ja vanhan välillä on pitkälti painotuseroista, joilla on syvä teologinen merkitys. Oma asiansa on taas ollut se, että ymmärtääkseni esim. papin asento “versus populum” ei ollut tarkoitettu sellaiseksi standardikäytännöksi, millaiseksi se on nyttemmin muodostunut. Motu proprio tekisi varmastikin hyvää myös uuden messun liturgialle.

Vastaan ensinnäkin, että mainittu dominikaani-isä Aidan Nicholsin OP kirja on hieno, lyhyt ja selkeä katsaus liturgisiin asioihin. Toinen vielä hienompi on ehkäpä monsignore Klaus Gamberin kirja Reform of the Roman Liturgy (tms., olen jättänyt kirjan töihin…), jossa on kardinaali Ratzingerin esipuhe. Samanlainen esipuhe löytyy myös varsin uudesta oratoriaani-isä Uwe Langin (tms.) kirjasta Conversi ad Dominum (tms.), jossa isä Lang osoittaa ad orientem -vieton arvon ja merkityksen.  Nämä ovat kuitenkin tietysti liturgis-poliittisia kannanottoja eivätkä sinänsä käsittele ensi sijassa liturgian olemusta suoraan — sitä varten tarvitaan enemmän hengellistä tekstiä, ei paljasta teologiaa ja kirkkohistoriaa.

Siinä ajattelen, että koska eukaristia on kirkon elämän huippu, kuten monissa dokumenteissa tavalla tai toisella painotetaan, on kirkon liturgisen elämän tarkastelu aina aloitettava eukaristian olemuksen ja merkityksen tutkimisesta: eukaristian teologiasta, Kristuksen todellisesta läsnäolosta, Jumalan palvomisesta alttarin sakramentissa, omasta suhteesta eukaristiaan, ja niin, eukaristian vaikutuksesta omaan elämään ja erityisesti omiin elämänvalintoihin.

Se, mikä ainakin itselleni tuo messussa ehkä suurimman hartauden tunteen on juuri se, että tavallaan pääsemme seuraamaan niitä kauhistuttavia tapahtumia melkein kahden tuhannen vuoden taakse: Kristuksen uhria, tosin onneksi tietoisina siitä, että Kristus ei pelkästään kärsinyt ja kuollut vaan myös nousi kuolleista. Tuo liittyminen Kalvarian tapahtumiin todella liittää minun sieluni kaikkiin edellä käyneisiin katolisiin sukupolviin. Sen huippuna ja ikään kuin sinettinä on lopulta pyhän kommuunion vastaanottaminen. Tästä kiitollisena tunnen samalla olevani etuoikeutettu silloin, kun messu on vietetty sellaisella tavalla ja hurskaudella, jollaisesta pyhimykset ovat kertoneet ja todistaneet: ei löysästi ja laiskasti vaan todellakin ikään kuin se olisi ensimmäinen ja viimeinen messu kautta aikojen, messu, jossa todellakin – verettömästi – toistuu Kristuksen lunastustyö.

Messu merkitsee minulle ennen kaikkea kohtaamista Luoja-Jumalan kanssa, itsensä meidän puolestamme uhranneen Pojan kanssa sekä sydämen avaamista nöyrässä ja kiitollisessa rukouksessa Pyhän Hengen vaikutukselle. Siksi minulle messun sosiaalinen topologia on tärkeä kysymys. Siksi näen vanhan messun perusrakenteessa jotakin uutta messua syvempää ja hedelmällisempää. Siinä se.

Corpus Christi maanantai, Kes 11 2007 

Suomi pääsi maailmankartalle!

http://thenewliturgicalmovement.blogspot.com/2007/06/few-more-corpus-christi-images-from.html

No ni perjantai, Kes 8 2007 

I just received a ”solid” on the status of Benedict XVI’s Motu Proprio to derestrict the older form of Mass.

A source in the Secretariate of State says the MP is still in the office of Latin Letters.

If we are at this stage, then it is signed and it will be promulgated.

Sanoi isä Z

Rukous kannattaa sunnuntai, Kes 3 2007 

And the long-anticipated Motu Proprio which would derestrict the use of the so-called Missale of St. Pius V, at what point is it?

[Cardinal Bertone:] I believe we won’t have to wait much longer to see it published.  The Pope is personally interested that this happen.  He will explain it in his accompanying letter, hoping for a serene reception.

Näin kertoi Avvenire-lehti isä Z:n välittämänä.

Jeh. Täytynee käydä Alkossa.

Rukous vanhan messun vapauttamiseksi perjantai, Kes 1 2007 

Isän ja Pojan ja + Pyhän Hengen nimeen.

— Aamen.

Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kansaa vastaan.
— Päästä minut kavaloista ja vääristä ihmisistä.

Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt?
— Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?

Lähetä valkeutesi ja totuutesi.
— Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi,

että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni,
— ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani.

Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton?
— Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
— Niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Rukoilkaamme.

Pyhät paavit Gregorius (I) ja Pius (V), teidän viisaiden säädöstenne mukaisesti pyhä kirkko on hartaasti ja hurskaasti viettänyt Herran uhria ja muita sakramentteja jo yli tuhannen vuoden ajan. Pyydämme teitä, älkää antako tämän pyhän tradition hävitä, vaan tukekaa sen vahvistumista jälleen kaikkialla maailmassa niin kuin pyhä isämmekin toivoo, jotta kaikki uskovat yhä palavammin palvoisivat kaikkivaltiasta Herraa. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
— Aamen.

Telegraph sanoo, että huomenna ;) perjantai, Kes 1 2007 

Fr. Z:ltä saamme lukea, kuinka englantilainen Telegraph mainitsee jo huomisen mahdolliseksi Motun julkaisupäiväksi.

Epäilykset ovat kuitenkin korkealla, tuskin lauantaina mitään ulos tulee.

Ikävää on se, että viimeaikaisissa huhuissa on puhuttu jonkinlaisesta piispojen veto-oikeudesta, mikä kyllä vesittäisi koko asian. Mikä sitten todellisuudessa muuttuisi? Kun kerran jo nyt suurin osa ”kiinnostuneista” papeista viettää vanhaa messua privaatisti, varmaankin ilman erillistä celebretiä, niin juuri julkisen messun viettomahdollisuudenhan tässä piti aueta. Jos se jää tulematta, olennaisesti mikään ei muutu, paitsi piispojen tietoisuus siitä, että privaatisti papit saavat viettää vanhaa koska tahansa.

Suomessa näitä vanhan viettäjiä ei tunnetusti juuri ole. Ja jos julkisen vieton mahdollisuus ei avaudu (ja epätodennäköiseltä se tuntuu), niin kukapa tänne nykyistä useammin viitsisi tullakaan?

Huhhuijaa. Onneksi olen optimistinen luonne, vai olenko?