KKK 892. Jumala antaa apunsa apostolien seuraajille heidän opettaessaan yhteisymmärryksessä Pietarin seuraajan kanssa, – ja aivan erityisesti koko kirkon paimenelle, Rooman piispalle – silloinkin kun he, päätymättä vielä erehtymättömään määritykseen ja antamatta lausumalleen ”lopullista auktoriteettia”, esittävät normaalin opetusvirkansa nojalla opin, jonka avulla ilmoitus ymmärretään paremmin uskon ja moraalin kysymyksissä. Tälle normaalille opetukselle uskovien tulee osoittaa ”tahdon ja ymmärryksen myöntymystä”, joka tosin eroaa uskon myöntymyksestä, mutta kuitenkin jatkaa sitä.

Katoliseen elämään kuuluu ymmärrys siitä, ettei kaikki ole aina täydellistä tässä maailmassa, jossa elämme. Me olemme puutteellisia ihmisiä, paimenemmekin ovat puutteellisia. He johtavat ja paimentavat laumaansa parhaan kykynsä ja harkintansa puitteissa. Heille kuuluu tahdon ja ymmärryksemme myöntymys, silloinkin, kun meidän on heidän päätöksiään vaikea ymmärtää ja jopa hyväksyä.

Sitä katolisuus on. Me pysymme piispan kanssa, niin kauan, kuin hän ei selvästi ole vääräoppinen. Siksi kirkko, jonka hierarkia on Jumalan tahtoma ja perustama, pysyy pystyssä vaikeinakin aikoina. Jos me rakastamme Kristusta, me rakastamme paavia, ja jos me rakastamme paavia, me rakastamme piispaa. Ja rakkauteen kuuluvat joskus myös vaikeudet ja tuska, erimielisyydet, mutta rakkaus kestää sen kaiken, tosi rakkaus. Ajatellaanpa suhdettamme paaviin ja piispan vähän kuin avioliittona. Kerran solmittu, kestää aina, myötä- ja vastoinkäymisissä. Mitä lähempänä me pysymme piispaa silloinkin, kun kaikki ei mene mielemme mukaan, sitä suurempi voi palkinto olla seuraavalla kerralla, tai sitä seuraavalla, tai…

Toki, joku kanonisti on minulle huomauttanut siitä, että joiltakin osin esimerkiksi piispan dekreetissä on määräyksiä, jotka ovat motu propriossa ilmoitettujen vastaisia. Silloin kirkkolain periaatteiden mukaisesti tulee noudattaa motu propriota.

Ja edelleen huomautan, että käytännön tasolla tässä on turha nähdä ongelmaa. Meillä ei tällä hetkellä ole resursseja (pappeja) mihinkään kovin säännölliseen ja suureen.

Sen sijaan isä Marino on alustavasti varannut kalenteriin lokakuun ensimmäisen viikonlopun sitä varten, että joku vanhan messun pappi tulisi Suomeen ja viettäisi Henrikissä messun ja kertoisi meille jotakin kivaa.

Kiinnostuneet voivat ilmoittaa halukkuudestaan osallistua ko. papin matka- ja muiden kustannusten jakamiseen vaikka lähettämällä spostia summorum@gmail.com. Siten tiedämme, kuinka kaukaa ja kuinka mahdollisesti jonkun voimme tänne saada.